Yhteiskunnan kehitys vie meitä kiihtyvällä tahdilla, eivätkä aivomme tahdo pysyä perässä. Ihmisiltä vaaditaan jatkuvaa valppautta ja saavutettavissa olemista.

Ympäristön ärsyketulva ja informaation määrä on kasvanut moninkertaiseksi vuosikymmenten takaiseen verrattuna. Ennen fyysinen kuormitus oli suurta, nykyään kovimmalle kuormitukselle joutuvat aivomme.

Tarkkaamattomuus ja keskittymiskyvyn vaikeudet ovat nykyään yleisiä. Psykologi Gloria Markin mukaan aikuisten kyky keskittyä ruudulla olevaan asiaan on laskenut 2,5 minuutista 47 sekuntiin kahden vuosikymmenen aikana.

Elämä älypuhelimien, sosiaalisen median, kiireisen arjen ja kohtuuttoman aistikuormituksen alla haastaa meidän kaikkien keskittymiskykyä. Työelämän tehokkuustrendi ja jatkuvat, sopeutumista vaativat muutokset ovat kognitiivisesti kuormittavia, ja moni kokee paineita tehdä enemmän kuin jaksaisi.

Tiedon lisääntymisen ja kasvaneen mediahuomion myötä moni aikuinen onkin alkanut epäillä itsellään aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD), joka on elämänmittainen kehityksellinen häiriö. Etenkin sosiaalisessa mediassa jaettua informaatiota oireista tai diagnooseista kannattaa lukea kriittisesti.

Onko kyseessä ADHD vai ADT

ADHD-epäilyn taustalla ei välttämättä ole häiriötä, vaan kyse voi olla niin sanotusta hankitusta tarkkaamattomuuspiirteestä eli ADT:stä (Attention Deficit Trait). ADT ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan sillä viitataan ympäristöön ja elämäntilannetekijöihin liittyviin keskittymisen ongelmiin. Nämä oireet eivät vaadi lääketieteellisiä tutkimuksia, koska kyse ei ole aivojen häiriöstä vaan opituista tavoista.

Oli kyse sitten häiriötasoisesta tai ulkoisiin tekijöihin liittyvistä keskittymisen vaikeuksista, on vaikeuksia suositeltavaa lievittää ympäristöä muokkaamalla ja elämäntapoja muuttamalla. Hyvä lähtökohta on suunnitella arkeen selkeä rakenne, jossa työlle, liikunnalle, levolle ja unelle on oma aikansa, ja älylaitteiden rooli näissä on minimoitu.

Eri toimiin ja tehtäviin kuluva aika on parempi yliarvioida ja sanoa suoraan ei (itselleen ja toisille), jos epäilee ehtimistään. Tehtävien otollinen ajoittaminen, pilkkominen, tauottaminen sekä hyvä suunnittelu helpottavat keskittymistä.

Milloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin

Tutkimuksiin hakeutumista voi harkita, jos tarkkaavuuden säätelyn oireista on ollut merkittävää haittaa läpi elämän lapsuudesta alkaen, ja nämä heikentävät toimintakykyä usealla eri elämän alueella.

Merkittävästä haitasta annettakoon esimerkkinä selvästi uhattu työ- tai opiskelukyky, vakavat puutokset vanhemmuudessa (tarve lastensuojelulle), impulsiivisuuden aiheuttama riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai muut vastaavan tasoiset puutteet elämänhallinnassa. Mikään yksittäinen oire tai vaikeus ei ole peruste tutkimuksille, vaan kokonaiskuva ratkaisee.

Miten tutkimukset etenevät

Tutkimukset lähtevät liikkeelle perusterveydenhuollon, työterveyden, opiskelijahuollon tai yksityisen terveydenhuollon palveluiden kautta. Jos oireille ei löydy muuta selittävää syytä ja herää tarve tarkempiin tutkimuksiin, voidaan tehdä lähete erikoissairaanhoitoon. On hyvä olla tietoinen, että etenkin vasta aikuisuudessa esiin tulevat oireet voivat johtua psyykkisistä tekijöistä kuten esimerkiksi masennuksesta. Tämän vuoksi ADHD-epäilyissä tehdään aina laajempi psykiatrinen arvio.

HUS-alueella psykiatrian erikoissairaanhoidon lähetteistä on karkeasti arvioiden 35 % ADHD-selvittelyjä, joiden määrä on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Resurssien niukkuuden vuoksi lievemmin oireilevien hakeutuminen tutkimuksiin vaikeuttaa vaikeasti oireilevien mahdollisuutta saada apua. Esimerkiksi vankien keskuudessa ADHD:tä esiintyy paljon, mutta heidän on vaikea päästä tutkimuksiin, vaikka oireet ovat aiheuttaneet vakavia elämänhallinnan puutteita.

Valitettava tosiasia on, että julkisessa terveydenhuollossa ei ole varaa tutkia kaikkia vaan on keskitettävä tukea eniten tarvitseviin. Tämän vuoksi tutkimusten aloittamisen kriteerit ovat tiukentuneet. On myös syytä huomata, että ADHD-tutkimukset ovat vain yksi psykiatrian osa-alue ja tarve samoja resursseja käyttäville mielenterveyspalveluille on myös kasvanut.

Miten tutkimukset toteutuvat

ADHD-tutkimukset vaativat oikea-aikaisuutta. Ennen tutkimuksia on keskityttävä mielialaoireiden ja mahdollisen päihdehäiriön hoitoon. Vasta tämän jälkeen voidaan luotettavasti tutkia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden oireita.

Tutkimusten tekeminen vaatii terveydenhuollon ammattilaisilta erityisosaamista ja perusteellista perehtymistä. Aikuisella on takanaan jo paljon elettyä elämää, minkä vaiheet käydään huolellisesti läpi.

Tutkimusjaksolla selvitetään, onko oireilulle muita selityksiä kuin mahdollinen ADHD. Tämä tapahtuu tutkimalla psykiatrisia oireita ja päihdehistoriaa sekä käymällä läpi lapsuusajan ja terveydenhuollon asiakirjat syntymästä lähtien.

Tarpeen vaatiessa haastatellaan tutkittavan lisäksi läheistä, joka on tuntenut tutkittavan lapsuudesta asti. Tutkimuksiin voi kuulua myös toimintakyvyn kartoitus tai psykologin/neuropsykologin tutkimus. Lisäksi suljetaan pois fyysisiä syitä oireille, kuten esimerkiksi uniapnea, kilpirauhasen vajaatoiminta tai mahdolliset neurologiset sairaudet.

Kirjoittajat työskentelevät HUS-psykiatrialla.

Kiitokset: Anniina Koski (apulaisylilääkäri), Joni Liskola (ylilääkäri), Samuli Markkanen (psykologi).