Arki, rutiinit ja parisuhde perheessä

Arki nepsy-oireisen lapsen kanssa on aivan omanlaistaan, ja sitä ulkopuolisen on joskus vaikea ymmärtää. Rutiineja ja toistoa tarvitaan isommankin lapsen kanssa. Tavarat ovat jatkuvasti kadoksissa, koulumatkat venyvät, ja usein kaverisuhteissakin tarvitaan vanhempien tukea. Missä välissä sitä ehtisi ajatella parisuhdettaan?

Jo hieman kulunutkin fraasi on, että parisuhdetta vahvistetaan arjessa. Siinä piilee kuitenkin totuus. Ei kannata odottaa juhlahetkiin tai loma-aikaan keskittyäkseen kumppaniin, jonka kanssa meillä usein kuitenkin on ensisijainen ja merkittävin aikuisiän ihmissuhde. Sen sijaan voi pyrkiä rakentamaan arjestaan sellaista, että sen lomassa on mahdollista välillä levähtää myös parisuhteen huomaan.

Rutiinit ovat arjen tukiranka

Rutiinit ovat tärkeitä melkein missä vain ruuhkavuosiaikaa elävässä lapsiperheessä, mutta nepsy-oireisen lapsen perheen arjessa rutiinit ovat usein arjen koossa pitävä tukiranka. Kaikille lapsille rutiinit luovat turvaa, kun lapsi tietää, mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi. Rutiinit ovat kuitenkin myös meidän aikuisten ystäviä. Ne vapauttavat aikuiset automaatio-ohjaukselle, ja mielelle säästyy psyykkisiä voimavaroja.

Joskus arkea tukevat teot, rutiinit ja tapamme saattavat kuitenkin kääntyä parisuhdetta heikentäväksi. Kun teemme päivittäisiä valintoja, olisi tärkeää pyrkiä ainakin välillä tietoisesti tekemään valintoja parisuhteen ja sitä kautta koko perheen hyväksi.

Tämä on tietenkin hektisessä arjessa helpommin sanottu kuin tehty. Erityislasten vanhempien antennit on usein viritetty toisten tunteiden huomioimiseksi, mikä saattaa aiheuttaa omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen vähittäistä katoamista. Ollessamme muita varten, unohdamme kuunnella itseämme. Varsinkin pitkään jatkuvien, kuormittavien elämäntilanteiden aikana, jolloin arjesta suoriutuminen ja arjen velvollisuudet vievät suuren osan ajasta ja voimavaroista, voi etääntyminen sekä itsestä että kumppanista tapahtua lähes huomaamatta.

Parisuhde rakentuu arjen pienissä hetkissä

Mitä kiireisempää arki on, sitä helpommin koemme parisuhteessa kumppanin arvostuksen puutetta, vaikka molemmat puurtaisivat perheen parhaaksi kellon ympäri. Kun elämä on jatkuvasti hektistä, emme huomaa puolison panoksia yhteisen arjen eteen, emmekä välttämättä tunnista tai huomaa omia hyvän olon tai tyytyväisyyden hetkiä. Kun voimat ovat vähissä, voi myös aidosti luulla, että oma parisuhde on syypää huonoon oloon, vaikkei niin olisikaan.

Erityisen tärkeitä parisuhteen kannalta ovatkin juuri ne pienet hetket, jolloin kumppaneilla on mahdollisuus esimerkiksi vain levätä toistensa lähellä. Tämä onnistuu esimerkiksi silloin, kun lapset leikkivät tai kun lapset ovat menneet nukkumaan. Lepääminen toisen lähellä sisältää ajatuksen ”ollaan rauhassa, ei tehdä mitään”.

Usein ajattelemme, että parisuhteen ylläpitämisen pitäisi olla paljon aikaa ja sen pitäisi olla spontaania tai yllätyksellistä. Parisuhde todella rakennetaan arjessa – aamun ja illan toivotuksissa, hyvän unen toivotuksissa ja lähtösuukoissa. Säännöllinen kosketus ja läheisyys ovat suhteelle äärimmäisen tärkeitä.

Yhteiset tavoitteet kantavat parisuhdetta

Vanhempina osaamme tarjota lapsillemme syliä ja turvaa, mutta harmittavan usein väsyneenä ja turhautuneena kumppanin syli voi tuntua liian etäiseltä. Tarvitaankin tahtoa vaalia suhdetta ja huomioida kumppani aikuisena rakastettuna, ei pelkästään lapsen vanhempana.

Kun puolisot ovat sitoutuneita toisiinsa ja suhteeseensa, myös kuormittavissa tilanteissa parisuhteen säilyminen on molempien tavoite. Jo tämä yhteinen tavoite voi auttaa vaikeimpien aikojen yli.

Sitoutumisen osoittaminen kumppanille

Pitkään kestäneessä parisuhteessa sekä lähentymisen että loitontumisen kaudet ovat luonnollisia. Loitontuminen saattaa aiheuttaa suhteen osapuolissa turvattomuutta. Tällöin omaa sitoutumistaan voi osoittaa kumppanilleen kannustamalla ja tekemällä näkyväksi sen, että luottaa kumppaniinsa ja hyväksyy hänet sellaisenaan.

Pienistä kiintymyksen osoituksista puhutaan paljon, mutta niitä ei kannata väheksyä. Tavat osoittaa sanallisesti ja sanattomasti sitoutumistaan toiseen vaihtelevat kaikissa parisuhteissa, mutta jokaisessa suhteessa on omia, ainutlaatuisia asioita, jotka ovat vain kumppaneita varten. Mitä ne ovat teillä? Miten pystyisitte pitämään niistä huolen?