Miltä tuntuu olla puheterapeutti, jolla on kehityksellinen kielihäiriö?

Yhdysvaltalainen Juliana Hirn työskentelee puheterapeuttina. Hän kertoo blogissaan, miten kehityksellinen kielihäiriö on vaikuttanut sekä opintoihin että työelämään.

Yhdysvaltalainen ammattijärjestö ASHA (American Speech-Language-Hearing Association) julkaisi syyskuussa puheterapeutti Juliana Hirnin blogikirjoituksen hänen omista kokemuksistaan kehityksellisestä kielihäiriöstä. Tekstin on kääntänyt suomeksi Aivoliiton puheterapeutti Taina Olkinuora.

”Olen Aivoliiton puheterapeuttina seurannut tiiviisti kansainvälisissä yhteisöissä käytävää keskustelua kehityksellisestä kielihäiriöstä. Julianan kirjoitus on tärkeä kuvaus siitä, miten suuri tarve tiedon ja ymmärryksen lisäämiselle on ympäri maailmaa”, Olkinuora toteaa.

Olin lapsena jatkuvasti viimeinen kokeissa ja luin samaa kappaletta lukuisia kertoja ymmärtämättä sitä. Yläkoulussa pääsin lukutestin tehtävissä vain puoleen väliin ja vastaamattomat kysymykset merkittiin virheiksi. Opettajat pyysivät yrittämään kovemmin.

Kielelliset vaikeudet, nykyään kehityksellinen kielihäiriö, diagnosoitiin vasta lukioiässä. Lukiossa oppimisen tuen suunnitelmaan kuului mukautuksia kuten pidennetty aika kokeissa. Puheterapiaa en kuitenkaan saanut diagnoosista huolimatta.

Lukiossa, yliopistossa ja jatko-opinnoissa jouduin käymään läpi vaivalloisen hakuprosessin useita kertoja, jotta sain tukea ja mukautusta opintoihini. Jatkan itseni haastamista edelleen, enkä aio pysähtyä. Päätin ryhtyä puheterapeutiksi, jotta voisin auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia ja estää syrjäytymistä.

Luokkatilanteissa vaikeaa oli varsinkin se, kun minulta kysyttiin jotain. Olin usein hiljaa, kun yritin koota ajatuksiani siitä, mitä halusin sanoa. Muille se näytti siltä, että en osannut vastata. Minun on myös vaikea ymmärtää sarkasmia.

Kehityksellinen kielihäiriö logopedian maailmassa

Tiesin, että oppimisessani ja kielen ymmärtämisessä oli jotain vialla. Kun olin opiskellut muutamia perusopintoja logopedian opinnoissa (Communication sciences and disorders), vaikeuksiani alettiin tutkia yliopiston klinikalla. Halusin oppia lisää häiriöstäni. Miksi esimerkiksi tuntikausien opiskelusta huolimatta tuntui, etten osannut mitään kokeessa.

Selvisi, että sanavarastoni oli suunnilleen seitsemän vuotta alle ikätasoni, ja että kehityksellinen kielihäiriöni oli vaikeampi kuin olin ymmärtänyt. Sain puheterapiaa yliopiston klinikalla, ja opin, mikä minulle toimii ja mikä ei. Samalla ajattelin, että minun olisi pitänyt saada tällaisia palveluita jo aiemmin.

Opiskelussa tarvittavien mukautusten hakeminen ja saaminen oli vaikeaa. Opin kantapään kautta, että lukiossa sovitut mukautukset eivät siirry sujuvasti yliopistoon, eivätkä samanlaiset mukautukset välttämättä päde eri kouluissa ja oppilaitoksissa.

Työelämään siirtymisen jälkeen olen saanut edelleen ikäviä kommentteja kehitykselliseen kielihäiriööni liittyen. Olen työskennellyt varhaiskuntoutuksessa, yksityisellä klinikalla, sairaalassa ja hoivayksikössä. Joudun edelleen auttamaan työkavereitani ymmärtämään kielihäiriötäni. Esimerkiksi uutena työntekijänä saatan tarvita enemmän kuin yhden selityksen dokumentointitavoista. Turvallisen ja mukavan työympäristön luomisessa on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat auttaa omaksumaan kaikki tärkeät tiedot.

Eräässä työtehtävässä en saavuttanut tuottavuusvaatimuksia määräajassa. Lopulta hain Americans With Disabilities Act (ADA) -lain perusteella oikeutta sanelimen käyttöön, koska en pystynyt kirjoittamaan yhtä nopeasti kuin ajatukseni kulkivat. Raskaan kolme kuukautta kestäneen prosessin ja täydentävien lomakkeiden lähettämisen jälkeen, minulle myönnettiin lopulta sanelin työnteon helpottamista varten.

Jaan tarinani, koska haluan kertoa, että apuvälineiden avulla voidaan luoda tasavertaisia mahdollisuuksia. Niihin liittyy myös haasteita ja kielteisiä asenteita, joita voi tulla eteen hakuprosessissa ja työpaikalla. Tarve puolustautua ja lisätä ymmärrystä on jatkuvaa.

Ymmärryksen lisääminen

Minua haastateltiin kehityksellistä kielihäiriötä käsittelevään podcastiin, joka julkaistiin juuri ennen vuoden 2022 kehityksellisen kielihäiriön tietoisuuspäivää. Eräs kollegani jakoi podcastin jakson heidän yliopistonsa kielihäiriökurssin opiskelijoille, minkä jälkeen yksi opiskelija lähetti sähköpostia kollegalleni. Opiskelija kertoi, että podcast auttoi häntä oppimaan itsestään, ja hän aikoi hakea mukautuksia opintoihin. Minulle oli erittäin tärkeää kuulla, että kokemukseni jakamisesta oli apua muille.

Kommunikoinnin ammattilaisina haluamme luoda sellaisia yhteisöjä, joissa tunnistetaan ja arvostetaan kaikenlaisten kollegojen vahvuuksia ja työpanosta. Siksi on tärkeää tunnistaa kehityksellinen kielihäiriö ja miten se vaikuttaa ihmisten arkeen.

Me, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, saatamme pyytää toistamaan, jos emme ensimmäisellä kerralla ymmärtäneet. Saatamme tarvita hieman enemmän aikaa muodostaa ja ilmaista ajatuksiamme. Voimme pyytää esittämään asian meille sopivammassa muodossa, oman oppimistapamme mukaisesti (esimerkiksi minä olen käytännönläheinen ja visuaalinen oppija, ja pärjään paremmin kirjallisen kielen kanssa).

Emme halua, että meidät keskeytetään tai lauseet viimeistellään puolestamme. Jos itsemme ilmaiseminen on vaikeaa tai emme onnistu kommunikoinnissa riittävän nopeasti, vaikka mitään aikarajaa ei olisi, älkää sanoko ”yritä kovemmin”. Teillä ei ole aavistustakaan, kuinka kovasti jo yritämme.

Sillä loppujen lopuksi se, mitä henkilöt, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, tarvitsevat eniten kollegoiltaan, on tuki, ymmärrys ja kärsivällisyys.

Artikkeli on lyhennetty alkuperäisestä blogista.