Erityinen sisaruus – ”Entäs sitten minä?”

Sisarussuhde on usein elämän pisin ihmissuhde, joten sen laatuun ja perheen vuorovaikutukseen on syytä kiinnittää huomiota tarjoamalla riittävää ja kohdennettua tukea myös erityislapsen sisaruksille.

Erityislasten sisarusten hyvinvointiin on viime vuosina kiinnitetty enemmän huomiota sekä pyritty löytämään keinoja sisarusten tukemiseen, esimerkiksi huomioimalla myös sisarusten hyvinvointi neuropsykiatristen häiriöiden sopeutumisvalmennuskursseilla.

Tutkimusten perusteella erityislasten sisaruksilla on havaittu riski masentuneisuuteen, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin, mutta tunnistettu myös monia voimavaratekijöitä. Varttuminen erityislapsen sisaruksena voi vahvistaa suhteellisuudentajua, ongelmanratkaisukykyä, empatiaa, kärsivällisyyttä, erilaisuuden sekä yksilöllisyyden hyväksymistä ja joustavuutta.

Kyky tunnistaa omia ja toisten tunteita

Ihmissuhdetaidoissa, joita sisarussuhteissa jatkuvasti harjoitellaan, on keskiössä kyky tunnistaa omia ja toisten tunteita sekä pyrkimys ottaa huomioon toisen näkökulma. Nämä taidot kehittyvät vaiheittain, ja vanhemmalla on keskeinen rooli lapsen ihmissuhdetaitojen omaksumisessa ja harjoittelussa.

Usein sisarukset ovat ihmissuhdetaitojen ja tunteiden säätelyn osalta eri kehitysvaiheissa, joten vanhemmalta tarvitaan tukea esimerkiksi sisarusten ristiriitojen ratkomiseen. Adhd-oireisen teinin itsesäätelyn, vuorovaikutuksen ja oman toiminnan ohjailun taidot voivat vastata huomattavasti nuoremman lapsen taitotasoa, mikä voi herättää vanhemmissa sekä lähiympäristössä hämmennystä ja huolta. Miten teini, joka osaa ratkoa monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä, on kadottanut jo viidennet käsineet syksyn aikana tai ajautuu toistuvasti kahnauksiin ikätovereiden ja perheenjäsenten kanssa?

Vanhemman tuki lapsen tarpeen mukaan

Nepsy-vaikeudet ja muut kehitykselliset vaikeudet asettavat vanhemmuudelle ja sisarussuhteille haasteita, jolloin on tärkeää tunnistaa millä kehityksen portaalla lapsi kulloinkin on ja suhteuttaa tuki sekä vaatimukset vastaamaan lapsen taitotasoa.

Taaperoikäisen (ja joskus isommankin lapsen) voi olla vaikea ymmärtää, että vanhemmat ajattelevat lapsen hyvinvointia ja terveyttä pesemällä lapsen hampaat. Pienen lapsen mielestä hampaiden pesu voi tuntua kiusaamiselta, koska kehittyvä mieli ei kykene ymmärtämään syy-seuraussuhteita tai että lapsesta ikävältä tuntuvan toiminnan takana voi olla hyvä tarkoitus. Tästäkin huolimatta lapsen hampaat pestään, ja lapsi oppii vähitellen ymmärtämään toiminnan tarkoitusperiä sekä pesemään jonain päivänä hampaat ensimmäisen kerran itse.

Sama pätee ihmissuhde- ja tunnetaidoissa. Vanhempi mallintaa, ohjaa ja kannustaa, jolloin lapselle syntyy tunne, että vanhempi on tarvittaessa käytettävissä, mutta samaan aikaan lapsi harjoittaa osaamiaan taitoja itsenäisesti ja pystyvyyden tunne vahvistuu. Erityislapsen vanhemmalta edellytetään joustavuutta, sopeutumista ja ymmärrystä, mitä lapselta voi kulloinkin vaatia ja missä taidoissa lapsi tarvitsee ikätasoaan enemmän kannattelua.

Sisaruskin tarvitsee tukea ja huomiota

Nahistelevia sisaruksia seuratessa vanhemman kärsivällisyys on herkästi koetuksella, eikä voimavarat aina riitä ymmärtämään toistuvien ristiriitojen taustalla olevia tekijöitä. Suuttuessaan sisarukselle lapsi saattaa sanattomasti kysyä: ”Kuullaanko myös minua?”

Toimiessaan vanhemman näkökulmasta rasittavasti, haastavasti tai kiukkuisesti, lapsi saattaa kaivata vanhemmalta yhteyden tunnetta tai kuulluksi tulemista.

Sisarusta on tärkeä suojata liialliselta vastuunotolta. On tärkeää tunnistaa, mikäli huomaamattaan vahvistaa lapsen liiallista reippautta tai avuliaisuutta. Lapsi tunnistaa herkästi vanhemman kuormittumisen ja voi pyrkiä reippaudella suojaamaan läheisiään. Reippaan rooli voi olla myös keino saada rakkautta ja hyväksyntää sekä tulla huomatuksi. Tämä voi johtaa lapsen oman tarvitsevuuden piilottamiseen ja kadottamiseen, jolloin omat tarpeet voivat myöhemmin aikuisuudessa tuntua täysin vierailta tai kielletyiltä.

Lisää tietoa nepsy-vaikeuksista

Tiedon ja ymmärryksen lisääminen nepsy-vaikeuksista on olennainen askel sisarussuhteiden sekä koko perheen vuorovaikutuksen tukemisessa. Mitä enemmän keskustelua, vuorovaikutusta ja ymmärryksen lisäämistä, sitä vähemmän jää tilaa ristiriitoja lisääville väärinymmärryksille. Keskustelun apuna voi käyttää tunnekortteja, kuvia tai muita materiaaleja.

Sisarussuhteen erityspiirteet eivät vähennä suhteen merkitystä, eikä erityislapsen sisaruksena oleminen ole ainoa sisaruksen hyvinvointia määrittelevä tekijä. Sisarusten ja perheen hyvinvointia suojaavia tekijöitä ovat muun muassa toimiva perheen vuorovaikutus, perheen tukea antavat suhteet lähiyhteisöihin sekä laajemmin yhteiskunnan tuki sekä myönteiset asenteet.

Vanhempien suhtautuminen ja sopeutuminen nepsyvaikeuksiin ovat merkityksellisiä myös sisarusten hyvinvoinnin kannalta. Onkin ensisijaisen tärkeää tukea vanhempien jaksamista ja perheen hyvinvointia yhteiskunnan tukitoimien avulla. Muutos kohti inhimillisten arvojen lisääntymiseen yhteiskuntatasolla on erittäin tärkeää.