Kehityksellinen kielihäiriö monikielisellä lapsella

Kun monikielinen lapsi tulee puheterapeutin arvioon, on tärkeää selvittää, johtuvatko kielelliset vaikeudet esimerkiksi kehityksellisestä kielihäiriöstä vai siitä, että lapsi vasta opettelee suomea.

Puheterapeutti Ulla-Mari Ruponen työskentelee Helsingin kaupungin perusterveydenhuollossa Vuosaaren alueella. Hänellä on viidentoista vuoden kokemus työskentelystä monikielisten asiakkaiden kanssa. Ruponen kertoo, mitä monikielisyydestä ja kehityksellisestä kielihäiriöstä nykyisin tiedetään ja mitä puheterapeutin arviossa pitää ottaa huomioon.

Onko monikielisyys kehityksellisen kielihäiriön riskitekijä?

Nykykäsityksen mukaan monikielisyys ei ole kehityksellisen kielihäiriön riskitekijä eikä viivästytä kielenkehitystä. Kehityksellisen kielihäiriön esiintyvyyden oletetaan olevan yhtä suurta sekä yksikielisillä että monikielisillä lapsilla. Esiintyvyys on ikäluokasta noin 7 prosenttia. Lisäksi puheen kehitys viivästyy jopa 19 prosentilla.

Monikielisten lasten kehityksellisestä kielihäiriöstä on tehty etenkin Suomessa hyvin vähän tutkimusta, joten tietoa on niukasti saatavilla.

Milloin monikielinen lapsi on syytä ohjata puheterapeutin arvioon?

Jos monikielisellä lapsella on äidinkielessään haasteita ja kielenkehitys on hidasta, on lapsi syytä ohjata puheterapeutille. Asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota silloin, jos lapsella on kielellisille vaikeuksille altistavia tekijöitä, kuten esimerkiksi perinnöllisiä tekijöitä.

Huoli voi kohdistua myös vieraskielisen lapsen suomen kielen oppimiseen. Ymmärtäminen voi edistyä hitaasti, taivutuksessa voi olla ongelmia, sanasto saattaa olla niukkaa ja lauseet yksinkertaisia tai fraasimaisia. Näissä tilanteissa on aina ensin selvitettävä, kuinka pitkään lapsi on altistunut suomen kielelle. Tiedetään, että esimerkiksi sosiaalisen kanssakäymisen kielen omaksuminen kestää noin kaksi vuotta. Olennaista on myös se, millaista altistuminen on ollut laadultaan.

Säännöllisenä suomen kielen altistusta pidetään silloin, kun lapsi on ollut vähintään kahden vuoden ajan ja vähintään kolme päivää viikossa varhaiskasvatuksessa ja saanut tavoitteellisesti ja pedagogisesti suunniteltua suomen kielen opetusta. Vasta riittävän S2-opetuksen jälkeen voidaan paremmin arvioida, onko lapsella mahdollisesti kielihäiriön piirteitä.

Mitä haasteita on monikielisen lapsen kielihäiriön tunnistamisessa?

Koska kielten rakenteet ovat erilaisia, myös kielihäiriöön liittyvät piirteet eroavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa kielihäiriön tunnistamista, koska suomenkielinen puheterapeutti ei pysty suoraan arvioimaan muita kieliä.

Meillä ei myöskään ole käytössä arviointimenetelmiä, jotka huomioisivat monikielisen lapsen kielenkehityksen. Käytössä olevat testit ja arviointimenetelmät on tehty yksikielisille suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuville. Tämän vuoksi niitä tulee käyttää vain suuntaa antavasti.

Keskeisenä haasteena on myös selvittää, milloin on kyse hitaasta toisen kielen oppimisesta ja milloin kehityksellisestä kielihäiriöstä. Tämän kysymyksen parissa teemme päivittäin töitä.

Miten puheterapeutti arvioi monikielisen lapsen kielenkehitystä?

Nykykäsityksen mukaan kielihäiriön pitää näkyä kaikissa niissä kielissä, joita lapsi käyttää tai osaa. Eli lapsella ei voi olla kielihäiriötä vain yhdessä kielessä. Arviointia tehdessään puheterapeutin on siis otettava kaikki lapsen käyttämät kielet huomioon.

Lapsen äidinkielen taitoja selvitetään haastattelemalla vanhempia ja kartoittamalla lapsen varhaisvaiheita. Lisäksi voidaan esimerkiksi havainnoida, miten lapsi ja vanhemmat kommunikoivat.

On myös tärkeä selvittää, onko lapsi altistunut riittävästi omalle äidinkielelleen, jotta se on voinut kehittyä normaalisti.  Arviointimenetelmät soveltuvat monikielisille lapsille vain osittain ja niitä pyritään hyödyntämään suuntaa antavasti. Tässä tärkeä rooli on tulkilla, jota käytetään arvioinnissa tarpeen mukaan apuna.

Varhaiskasvatuksesta saadaan tietoa lapsen yleisestä arjen toimintakyvystä sekä suomen kielen oppimisesta. Tämän lisäksi puheterapeutti tekee oman arvionsa lapsen suomen kielen taidosta, mikäli altistusta suomen kielelle on riittävästi.

Esitietojen ja arvioinnin pohjalta puheterapeutti tekee johtopäätöksen siitä, ohjataanko lapsi muihin tutkimuksiin, onko tarvetta puheterapialle vai tarvitaanko ensisijaisesti lisää suomen kielen oppimista. Kun saadaan riittävän luotettava kuva siitä, että lapsen äidinkieli on ikätasoista, suositellaan suomen kielen tukemista eikä puheterapialle ole lainkaan tarvetta.

Minkä ikäisenä monikieliset lapset ohjautuvat puheterapeutille?

Jos haasteet näkyvät selkeästi lapsen äidinkielessä, pitäisi puheterapeutille päästä samaan tapaan kuin yksikielisten lasten eli mahdollisimman varhain.

Jos huoli lapsen kielenkehityksestä herää vasta siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee suomea toisena kielenä, on hän luonnollisesti jo vähän vanhempi. Jos lapsi menee esimerkiksi 3-vuotiaana päiväkotiin ja suomen kielen oppimisen edistymistä tuetaan ja seurataan kaksi vuotta, on hän jo 5–6-vuotias tullessaan puheterapeutin arvioon. Puheterapiaan ohjautumisen ikään vaikuttaa siis hyvin paljon lapsen tausta ja esimerkiksi se, kauanko hän on ollut Suomessa.

Miten varhaiskasvatuksessa voidaan tukea monikielisen lapsen kielenkehitystä?

Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lapsen kielenkehitystä kielitaustasta ja äidinkielten määrästä riippumatta. Tähän liittyy olennaisena osana se, että vanhempien kanssa keskustellaan lapsen kieliympäristöstä ja sen merkityksestä oppimiselle ja identiteetille.

Vieraskielisillä lapsilla on oikeus saada pedagogisesti suunniteltua suomen kielen opetusta. Varhaiskasvatuksessa kielitietoisen toiminnan ja toimintatapojen tulisi olla arkipäivää. Näitä ovat esimerkiksi lapsen kielellisiin ja ei-kielellisiin aloitteisiin herkästi vastaaminen, rauhallinen ja oikeakielinen puhemalli, lyhyet ja yksinkertaiset ohjeet sekä kuvien käyttö kommunikaation tukena.

On tärkeää, että varhaiskasvatuksessa huomioidaan ja kohdataan kaikkien lasten äidinkielet rikkautena.