”Kysele kokemuksia ja ole avoin”

Roope Hulkkosen mukaan kehityksellinen kielihäiriö ei ole haitannut asepalveluksen suorittamista. Esimerkiksi kirjallisiin kokeisiin on järjestynyt lisäaikaa.

Roope Hulkkosen, 20, kevät on kulunut asepalvelusta suorittaessa Niinisalon varuskunnassa Kankaanpäässä. Viikonloppulomia viettämään hän on matkannut kotipuoleen Ylöjärvelle.

Roope kertoo, ettei asepalvelukseen hakeutumista tarvinnut oikeastaan miettiä kehityksellisestä kielihäiriöstä huolimatta.

”Ihan mielelläni lähdin armeijaan. Enkä oikeastaan pelännyt, että kielihäiriö haittaisi täällä erityisemmin. Sivarissakin olisin varmasti päässyt mielenkiintoisiin tehtäviin, mutta se taas olisi kestänyt kauemmin.”

Roopen kehityksellinen kielihäiriö havaittiin päiväkoti-iässä, kun puhumaan oppiminen viivästyi.

”Pääsin sitten puheterapeutille. Se auttoi, ja sain puheen tulemaan ulos”, hän kertoo.

Hieman isompana kouluiässä äidinkieli ja esimerkiksi matematiikan sanalliset tehtävät tuntuivat toisinaan hankalilta. Niihin Roope sai tarvittaessa apua erityisopettajalta.

”Ihme kyllä olen aina tykännyt enkusta, vaikka monestihan kielihäiriö vaikeuttaa myös kielten opiskelua”, Roope mainitsee.

Peruskoulun jälkeen hän haki ja pääsi opiskelemaan kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoa. Sosiaalialasta hänet sai kiinnostumaan muun muassa oppilaskunnassa toimiminen.

”Opon kanssa mietittiin, että nuorisoala voisi sopia minulle. Hain opiskelemaan pahimpaan korona-aikaan, ja se oli minun kannaltani hyvä juttu. Kirjallisia pääsykokeita ei pidetty lainkaan, vaan oli pelkkä haastattelu”, Roope kertoo.

Ensijännitys karisi

Ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen tuli sopiva hetki hoitaa asevelvollisuus. Roopen mukaan kielihäiriö tuli esiin kutsuntavaiheessa, mutta hänen muistaakseen asiaa ei sen syvällisemmin vielä tuolloin käsitelty.

”Palveluksen alettua puhuin sitten asiasta kapteenilleni.”

Asepalvelukseen sisältyviin kirjallisiin kokeisiin onkin onnistunut saada hieman lisäaikaa. Roope on myös päässyt suorittamaan kokeet tavallista pienemmässä ryhmässä rauhallisessa tilassa.

Palvelustehtäväkseen Roope valitsi hieman yllättäen kirjurin tehtävät.

”Olen kuntoluokassa B, mikä vaikutti valintaan. Tehtävät ovat aika lailla perustoimistotöitä ja tietokonehommia. Ne ovat sujuneet ihan hyvin, eikä kielihäiriö tunnu haitanneen. Totta kai välillä tulee kirjoitusvirheitä, mutta ne pystyy korjaamaan.”

Roopen mielestä armeijan muussa arjessa kielihäiriö ei juurikaan vaikuta ennen kaikkea sen ansiosta, että toistoja tulee todella paljon.

”Kaikki tavallisimmat käskyt käydään läpi satoja kertoja. Vaikka aluksi jokin tuntuisi vaikealta, käskyjen noudattaminen alkaa kyllä lopulta tulla ihan selkärangasta.”

Roopen mukaan alussa kaikki oli tietysti uutta ja jännittävää.

”Ja ensin tuntui, että koko ajan on kauhea kiire. Mutta tahti kyllä onneksi laantuu, kun palvelus kuluu eteenpäin.”