Lapsen oikeus tukeen uudistuneessa varhaiskasvatuslaissa

Viime vuonna voimaan tulleen lakimuutoksen yhteydessä varhaiskasvatuslakiin on kirjattu lapsen oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Lisäksi lakiin on kirjattu tuen tasot ja tuen eri muodot. Inklusiivisuus on myös sisällytetty käsitteenä ensimmäistä kertaa varhaiskasvatuslakiin.

Elisa Mainion opastuksella perehdymme tähän 1.8.2022 voimaan tulleeseen lakimuutokseen.

Mitä inklusiivisuus tarkoittaa?

Lakimuutoksen yhteydessä varhaiskasvatuslakiin sisällytettiin ensimmäisen kerran inkluusion käsite. Se ilmaistaan varhaiskasvatusta koskevien tavoitteiden yhteydessä – varhaiskasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti.

Inkluusiota määritellään hyvin monella tavalla, mutta kansainvälisesti yhä enenevässä määrin on nähtävissä määritelmä, jonka mukaan inkluusion keskeisin periaate on osallisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi on aidosti osallinen omassa varhaiskasvatusryhmässä, päiväkotiyhteisössä ja koko yhteiskunnassa. Osallisuuteen sisältyy se, että lapsi voi aidosti vaikuttaa itseään ja koko lapsiryhmää koskeviin asioihin.

Inklusiivisuus on myös oikeutta kehittyä täyteen potentiaaliinsa. Tästä seuraa se, että lapsi saa tarvitsemansa tuen. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla sellainen, että se tukee kaikkien lasten kasvua ja kehitystä.

Yksittäisen lapsen ja koko ryhmän kehitystä ja samalla osallisuutta voidaan tukea esimerkiksi selvällä struktuurilla, kuvitetulla päiväjärjestyksellä ja sensitiivisillä ja monipuolisilla kommunikointitavoilla sekä eriyttämisellä.

Miten lapsen oikeus tukeen on muuttunut?

Varhaiskasvatuslain muutos on tuonut varhaiskasvatukseen ihmisoikeudellisestikin merkittävän muutoksen – lapsen oikeuden tarvitsemaansa tukeen heti tuen tarpeen ilmetessä. Toki tukea on ennenkin annettu, mutta lapsen ehdotonta oikeutta tarvitsemaansa tukeen ei ole aikaisemmin lainsäädännöllisesti määritelty.

Lapsen tukeminen heti tuen tarpeen ilmetessä ei voi olla enää yksittäisen kunnan tai varhaiskasvatuksen työntekijän hyväntahtoisuuden varassa, vaan laki velvoittaa kaikkia yhtäläisesti antamaan tukea.

Lakiin on nyt kirjattu tuen kolme tasoa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Lakimuutoksen yhteydessä lakiin kirjattiin tuen kolme tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen. Kaikki lapset ovat yleisen tuen tasolla. Yleinen tuki on siis osa laadukasta varhaiskasvatusta. Kaikkia tuetaan yksittäisillä tukikeinoilla aina tuen tarpeen ilmetessä ilman minkäänlaisia päätöksiä. Leikki- tai riitatilanteen kuvittaminen lapselle spontaanisti ei edellytä sitä, että lapsi olisi tehostetun tai erityisen tuen tasolla.

Mikäli yleinen tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea, on tukea annettava tehostettuna. Tehostettu tuki on säännöllistä, ja lapsi saa useampaa tukimuotoa kerrallaan. Tehostetun tuen saaminen ei edellytä lääketieteellistä diagnoosia.

Mikäli yleinen tai tehostettu tuki ei ole riittävää tai lapsi tarvitsee tukea vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta, merkittävästi hänen toimintakykyään alentavasta oppimisen tai kehityksen tuen tarpeesta johtuen, on tukea annettava yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena.

Erityinen tuki muodostuu useista tukimuodoista ja on jatkuvaa ja kokoaikaista. Erityisen tuen antaminen ei edellytä tehostetun tuen saamista tai lääketieteellistä diagnoosia.

Mitä pedagoginen, rakenteellinen ja hoidollinen tuki tarkoittavat käytännössä?

Lakimuutoksessa ilmaistaan tuen tasojen lisäksi tuen muodot, joita ovat pedagoginen, rakenteellinen ja hoidollinen tuki. Pedagoginen tuki voi olla muodoltaan esimerkiksi selkeä ja ennustettava päiväjärjestys, rutiinit, vuorovaikutus- ja kommunikointitavat, eriyttäminen ja erityisopettajan tuki.

Rakenteellista tukea voi olla puolestaan ryhmän lapsimäärän pienentäminen, henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut, henkilöstön osaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut, esteettömyys sekä pien- ja erityisryhmät.

Hoidollinen tuki on terveydenhoidollisten tarpeiden huomioimista. Se voi koostua pitkäaikaissairauden hoidosta, lääkityksestä, ruokavaliosta tai liikkumiseen liittyvistä avustamisen tarpeista ja apuvälineistä. Hoidollista tukea annetaan yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kanssa esimerkiksi ohjauksen ja konsultoinnin muodossa.

Mitä lapsen oikeus tukipalveluihin tarkoittaa?

Lakimuutoksen myötä varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on hänen tuen tarpeensa sitä edellyttäessä oikeus saada varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaa konsultaatiota ja opetusta sekä varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustamispalveluja ja apuvälineitä.

Mitä tehdä, jos huoli herää?

Varhaiskasvatuksessa olevan lapsen tukeminen on kaikkien yhteinen asia. Huoltajat voivat ottaa yhteyttä keneen tahansa lapsen varhaiskasvatusyksikön ammattilaiseen, mikäli huoli lapsen kasvusta, kehityksestä tai hyvinvoinnista herää. Huolen voi ottaa esille milloin tahansa kohtaamisissa henkilöstön kanssa tai lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa koskevissa keskusteluissa.

Varhaiskasvatuksen henkilöstö voi myös ottaa huoltajien kanssa esille huolensa lapsen kasvusta, kehityksestä tai hyvinvoinnista. Yhdessä perheen kanssa voidaan arvioida ja pohtia niitä keinoja, joilla lasta voidaan tukea.

Tuen suunnitteluun voidaan ottaa mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä tarvittaessa muita ammattilaisia, joiden kanssa yhteistyötä lapsen tukemiseksi voidaan tehdä. Lapsen tukea voidaan suunnitella ja tarpeen tullen vahvistaa missä tahansa vaiheessa toimintavuotta.

Miten päätös tuen antamisesta tehdään?

Lapsen saadessa tehostettua tai erityistä tukea tuen antamisesta on tehtävä hallinnollinen päätös. Yleisessä tuessa hallinnollinen päätös annetaan erityisopettajan konsultaatiosta ja tuesta, mikäli tuki kohdistuu yhteen lapseen tai konsultaatio on säännöllistä. Yleisessä tuessa hallinnollinen päätös tehdään myös tulkitsemis- ja avustamispalveluista.

Ennen hallinnollisen päätöksen tekemistä vanhempia on kuultava. Päätös tehdään ja lähetetään kirjallisena huoltajille, ja mukana on oltava muutoksenhakuohjeet. Huoltajat voivat hakea muutosta lapsen tukea ja tukipalveluita koskevaan päätökseen aluehallintovirastolta.

Miten tuen tarvetta seurataan jatkossa?

Lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja toteutumista on arvioitava tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tai tuen tarpeen muuttuessa. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden ja niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan.

Lapsen tuen tarpeen arviointiin voivat lisäksi osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Mikäli tuen tarpeen arviointi edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asiantuntemusta, on näiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä.

Tuen tarpeen ja tuen toteuttamisen arviointi on osaltaan varmistamassa sen, että lapsi saa juuri sitä tukea, jota tarvitsee. Arviointi edesauttaa myös sitä, että annettavalla tuella on oikeasti vaikutusta lapsen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin.