Luovuutta ja vilkkautta
Tubettaja Deatan eli Mikael Hertellin äiti Tarja Lintunen kertoo, millaisia asioita pojan adhd on perheeseen tuonut.
Kun Mikael Hertell – tai perheen kesken Miksu – oli pieni, jopa perheen ystävät kommentoivat, että yhtä vilkasta tapausta he eivät olleet koskaan tavanneet. Sen Tarja Lintunen muistaa myös itse hyvin, sillä poika saattoi nousta ruokapöydästä jopa 20 kertaa päivällisen aikana.
Myöhemmin myös päiväkodin ohjaajat kiinnittivät huomiota Miksun heikkoon keskittymiseen. Pojan keskittymisvaikeuksia yritettiin selvittää, mutta mitään syytä niille ei löydetty.
Kun Miksu oli toisella luokalla koulussa, Tarja alkoi ihmetellä kotiläksyjen valtavaa määrää. Tarja otti yhteyttä kouluun, jolloin selvisi, että Miksu ei pystynyt tunneilla keskittymään, minkä takia kaikki tehtävät jäivät kotiin.
”Silloin varasin ajan lastenlääkärille. Oli pakko selvittää, mistä keskittymisvaikeudet johtuivat.”
Miksu sai adhd-diagnoosin nopeasti. Se selitti täysin keskittymisvaikeudet. Tarja oli helpottunut.
”Olimme lähteneet hakemaan diagnoosia, jotta Miksu saisi koulunkäyntiinsä apua. Vihdoinkin sitä oli luvassa.”
Miksu sai oman kouluavustajan, ja myöhemmin hän pääsi opiskelemaan pienryhmässä, jossa oli adhd:hen perehtyneitä opettajia.
Kirjat auttoivat arjessa
Tarja itse luki kaikki adhd:tä käsittelevät kirjat, jotka sai käsiinsä. Lisäksi he kävivät Miksun kanssa ADHD-liiton valmennusleireillä. Ne toivat apua arjen tilanteissa pärjäämiseen.
Tarja ymmärsi, että päivärytmi oli tärkeää pitää joka päivä samanlaisena ja asiat täytyi tehdä samassa järjestyksessä, jotta arki helpottuisi.
”Rauhoitimme myös illat. Luin joka ilta melkein tunnin kirjoja ääneen. Tarinoihin Miksu pystyi keskittymään täysin, ja niiden jälkeen hän myös nukahti hyvin.”
Tarja ajatteli, että adhd:stä kertominen Miksun luokkakavereille voisi lisätä hyväksyntää ja ymmärrystä erilaista poikaa kohtaan. Hän päätti mennä puhumaan oppilaille. Tilanne muuttui kuitenkin täysin päinvastaiseksi kuin hän oli toivonut. Miksua alettiin kiusata koulussa.
”Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi kaveriporukoiden ulkopuolelle jättämistä.”
Kiusaamisen takia Miksu aloitti yläkoulun eri koulussa kuin oli alun perin suunnitellut. Siellä hän sai taas uudelleen kavereita. Miksu sai oman kouluavustajan, ja myöhemmin hän pääsi opiskelemaan pienryhmässä, jossa oli adhd:hen perehtyneitä opettajia.
Ideat pursuivat ulos
Kotona elämä ei pyörinyt adhd:n ympärillä ollenkaan. Jo pienestä pitäen Miksu oli osoittanut poikkeuksellista luovuutta, ja erilaiset luovat ideat pursuivat hänestä jatkuvasti ulos. Tarja yritti kannustaa herkkää ja empaattista poikaansa toteuttamaan niitä.
”Jo aivan pienenä Miksu kuvasi vanhalla kivikautisella digikamerallamme erilaisia asioita.”
Miksu jaksoi keskittyä luoviin tehtäviin. Kun hän alkoi tehdä jotain, hän saattoi syventyä siihen tuntikausiksi, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.
”Oli hienoa nähdä, kun Miksu sai päästää intohimonsa valloilleen. Se oli hyvää vastapainoa koulunkäyntivaikeuksille.”
Tubettamisharrastus alkoi vähitellen. Miksu sai kaveriensa kanssa idean alkaa kuvata sketsijuttuja ja myöhemmin pelivideoita YouTubeen. Se oli Tarjan mielestä hyvä idea.
”Kävimme kyllä tappeluita siitä, mitä pelejä hän saa pelata ja kuinka usein. Vanhempana halusin laittaa rajat.”
Kun Miksun YouTube-kanava rikkoi 50 tilaajan rajan, suosio tuntui Tarjasta ihmeelliseltä ja samalla valtavan hienolta.
”Äitinä olin tyytyväinen, että poika oli löytänyt oman juttunsa.”
Some-palautteet voivat hätkähdyttää
Nykyään Miksu tubettaa käyttäjänimellä Deata YouTube-kanavalle. Kuusi vuotta sitten 100 000 tilaajan raja rikkoutui, ja nykyään tilaajia on jo yli 300 000. Samalla Tarja on nähnyt, että some-julkisuudella on sekä hyviä että huonoja puolia.
”Myönteinen palaute tietysti kannustaa, mutta kielteinen palaute voi tuntua erityisen karulta.”
Yhden häkellyttävimmistä Miksun saamista palautteista Tarja muistaa aina. Siinä luki: ”Tapa itsesi.”
”Somessa ihmiset voivat unohtaa, että tubettajat ovat oikeita ihmisiä, joilla on tunteet. Äitinä rajujen palautteiden lukeminen on hirveää.”
Nykyään Tarja ja Miksu tapaavat viikoittain. Silloin he puhuvat vapaasti kaikista asioista. Palautteita he lukevat enää vain harvoin.
Tulevaisuuden suhteen Tarjaa huolestuttaa yhteiskunnan tehokkuusvaatimus, sillä moni asia pitäisi tehdä nopeasti ja aikataulussa. Se on monelle adhd-oireiselle aikuiselle haastavaa.
”Kun Miksu paneutuu johonkin asiaan, hän voi hioa sitä loputtomiin. Hänen on tavattoman vaikea pysyä aikatauluissa.”
Tarja on kuitenkin onnellinen siitä, että poika uskaltaa tehdä itselleen tärkeitä asioita.
”Vaikka välillä on ollut rankkojakin aikoja, kaikki on kuitenkin vahvasti plussan puolella.
