Moni adhd-tyttö kasvaa ulkopuolisuudentunteen kanssa
Adhd-oireisto voi vaikuttaa erityisen negatiivisesti tyttöjen ja naisten sosiaalisiin suhteisiin ja itsetunnon kehitykseen. Diagnoosin viivästymisen takia vaikeuksille ei aina saada ajoissa oikeaa nimeä.
Saksalainen lääkäri Heinrich Hoffman kirjoitti lastentarinan “Levottomasta Philistä” vuonna 1844. Phil liikehtii levottomasti, temppuilee ruokapöydässä eikä kuule, mitä hänelle puhutaan. Philin tarina tavoittaa hyvin adhd-pojan vilkkaan ja motorisesti levottoman oirekuvan. Myös valtaosa myöhemmästä tutkimuskirjallisuudesta on keskittynyt kuvaamaan nuoria yliaktiivisia poikia.
Adhd-oireinen nainen ei välttämättä tunnista itseään oirekuvauksista, ja ne saattavat tiedostamatta vaikuttaa myös ammattilaisten asenteisiin. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yli puolet adhd-oireisista tytöistä jää ilman diagnoosia. Tytöt saavat diagnoosin keskimäärin selvästi poikia myöhemmin, jolloin vaikeudet ovat saattaneet jo kasautua.
Tarkkaavuusongelmat heijastuvat negatiivisesti vertaissuhteisiin
Adhd:n ydinoireista – tarkkaamattomuudesta, yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta – tytöillä ja naisilla korostuvat tarkkaavuuden vaikeudet. Ulospäin näkyvää häiriökäyttäytymistä on vähemmän kuin pojilla, ja tytöt saattavat myös peitellä oireitaan sopeutuakseen paremmin joukkoon.
Tutkimusten mukaan adhd vaikuttaa erityisen negatiivisesti juuri tyttöjen vertais- ja perhesuhteisiin. Tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet heijastuvat sosiaalisiin tilanteisiin vaikeuttaen hienovaraisten, nopeasti muuttuvien sosiaalisten ärsykkeiden havaitsemista ja tulkintaa.
Muiden päälle puhuva, sosiaalisia vihjeitä heikosti lukeva lapsi jää herkästi joukon ulkopuolelle, mikä puolestaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen. Erityisen raskaasti tämä saattaa kohdistua adhd-tyttöihin, koska odotukset tyttöjen sosiaalisia ja tunteidensäätelyn taitoja kohtaan ovat usein korkeat.
On osoitettu, että monia adhd-oireita siedetään vertaisryhmissä pojilla paremmin kuin tytöillä. Moni adhd-aikuinenkin kokee ulkopuolisuuden tunnetta ja häpeää siitä, ettei mahdu sukupuolirooliodotuksiin.
Adhd:n vaikutukset voivat olla sukupuolittuneita
Adhd-tytöillä on enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin pojilla, ja suhde säilyy samansuuntaisena aikuisuuteen. Adhd-tytöillä on havaittu olevan matalampi itsetunto kuin verrokkiryhmänsä tytöillä tai adhd-pojilla. Lisäksi adhd-tyttöjen päihdeongelmien ja itsetuhoisen käyttäytymisen riski voi olla suurempi kuin poikien.
Erään arvion mukaan sosiaalisten suhteiden vaikeudet voisivat tytöillä toimia välittävänä tekijänä adhd:n ja masennusoireiden välillä – pojilla tätä yhteyttä ei havaittu.
Adhd-oireistoon liittyvät haitat näyttävätkin vaikuttavan tyttöihin ja poikiin sekä naisiin ja miehiin eri tavoin. Vaikka useissa tutkimuksissa poikien ja miesten tarkkaavuuden haasteet ovat näyttäytyneet vaikeampina, naiset raportoivat enemmän oireita ja kokevat suurempaa niihin liittyvää haittaa esimerkiksi sosiaalisissa suhteissaan.
Sosiaalista toimintakykyä on tärkeää tukea
Negatiivisilla vertaissuhteilla on osoitettu olevan yhteyttä mieliala-, käytös- ja päihdeongelmiin, sosiaaliseen sopeutumiseen ja jopa lisääntyneisiin adhdoireisiin.
Erityisen hankalassa asemassa vaikuttaisivat olevan adhd-tytöt ja -naiset, joiden saattaa olla poikiakin vaikeampi sopeutua vallitseviin sukupuolinormeihin ja käytösodotuksiin. Lisäksi adhd-diagnoosin ja -hoidon viivästyminen altistaa vaikeuksien kasautumiselle. Moni diagnosoimaton adhd-ihminen kasvaa epäonnistumisen tunteiden ympäröimänä ja tottuu pitämään itseään tyhmänä.
Adhd:n hoidossa sosiaalisen toimintakyvyn kuntouttamiseen on syytä panostaa, sillä sen tukemisella voi olla laaja-alaisia ja kauaskantoisia seurauksia. Häpeän, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden käsittelyssä vertaistukiryhmät ovat tärkeässä roolissa.
