“On onni opiskella pienessä ryhmässä”

Kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nelosluokkalaisen arkeen monella tavalla. Vaikka koulupäivä on kuormittava, on lähikoulun pienluokassa hyvä opiskella.

Närvän perheessä iltatoimet aloitetaan usein jo kuuden aikaan. Kahdeksantuntinen koulupäivä aamu- ja iltapäiväkerhoineen on perheen 10-vuotiaalle tytölle kuormittava. Unta on saatava riittävästi, jotta hän jaksaa pitkän päivän. Siksi nukkumaan on mentävä jo alkuillan aikana.

“Taksi hakee tyttäremme arkiaamuisin heti seitsemän jälkeen, joten herätyskello soi meillä jo kuuden maissa. Näin jää riittävästi aikaa, ja aamu menee rauhallisesti ja mukavasti”, kertoo äiti Outi Närvä.

Perheen tytöllä on kehityksellinen kielihäiriö, joka näkyy neljäsluokkalaisen arjessa monella tavalla. Koulua hän käy lähikoulun pienluokassa, jossa on kymmenen oppilasta. Pienestä ryhmästä huolimatta päivä on täynnä monia haastavia asioita. Kodin näkökulmasta katsottuna ne näkyvät lapsen kuormittuneisuutena koulupäivän jälkeen.

“Yhtenä isona syynä on aistisäätelyn haasteet. Koulupäivä on täynnä erilaisia ärsykkeitä jokaiselle aistille. Tyttö sanookin usein koulun jälkeen, että siellä on ollut hirveä meteli. Sen vuoksi hän saattaa olla kotiin tullessaan väsynyt ja ärtyisä”, Närvä kuvailee.

Kuormittuneisuus vaikuttaa koko perheen arkeen myös siten, että arkipäivisin ei ole aikaa harrastuksille eikä muille menoille. Närvä kertoo, että joskus tilanteet ovat sellaisia, että he joutuvat jättämään suosiolla myös läksyt tekemättä. Silloin tärkeämpää on vapaa-aika ja lepo.

Sanoittaminen vaikeaa

Kehityksellinen kielihäiriö näkyy arjessa siten, että tytön on edelleen vaikea ymmärtää muiden puhetta, pitkiä lauseita ja erityisesti tekstiä, vaikka lukeminen jo sujuukin. Asioista kertominen ja omien ajatusten sanoittaminen on Närvän mukaan myös vaikeaa.

“Vaikka kysyisin mitä tahansa esimerkiksi koulupäivästä, saan aina vastaukseksi ”emmä tiedä” tai ”emmä muista”. Usein pitääkin tehdä salapoliisityötä ja selvittää asioita etukäteen, jotta osaan kysyä niistä riittävän tarkasti. Onneksi opettajaltakin tulee tietoa siitä, mitä koulussa tapahtuu.”

Kehityksellinen kielihäiriö näkyy koulussa myös keskittymisvaikeutena ja toiminnanohjauksen vaikeutena.

“Koulussa on paljon siirtymisiä esimerkiksi tunnilta välitunnille ja takaisin. Pukeminen ja riisuminen vievät aikaa, koska tyttö on tarkka siitä, että vaatteet ovat hyvin päällä. Sukat eivät saa olla rutussa tai paita rypyssä. Näin leikkiaika kavereiden kanssa jää välitunnilla usein lyhyeksi”, kertoo Närvä.

Lähimmät ystävät ovat saman koulun pienluokilta, joten sosiaaliset suhteet painottuvat koulupäivään.

“Nykyään hän käyttää kavereiden kanssa kännykän ääniviestejä, kuvaviestejä ja videoita. Muut eivät kuitenkaan aina ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Välillä tulee myös väärinkäsityksiä”, Närvä kertoo.

Onneksi on pienryhmä

Närvä toteaa, että lapselle on tosi iso onni olla pienessä ryhmässä, jossa jokaisella on omanlaisensa haasteet. Näin hän ei juurikaan erotu porukasta. Siitä huolimatta lapsi tuntee olevansa välillä erilainen kuin muut.

“Syksyllä hän ihmetteli, miksi muiden matematiikan kirjan kannessa on numero neljä ja hänellä ei. Matematiikassa on suuria haasteita, ja hän laskee vasta tehtäviä, joihin kuuluu lukualue ykkösestä kymppiin. Päätimme päällystää kirjan yhdessä, jotta se ei häiritse häntä. Kirjasta tuli kivannäköinen, ja nyt kukaan ei huomaa, että hänellä on erilainen kirja kuin muilla.”

“Myös se, että hän on edelleen iltapäivähoidossa, on herättänyt kysymyksiä. Toistaiseksi on riittänyt selitys, että on kivempi olla kerhossa ja leikkiä kavereiden kanssa kuin tulla yksin kotiin iltapäivällä. Siellä olevat kaverit ovat tärkeitä, vaikka ovatkin nuorempia. Olenkin kuullut, että hänellä on eräänlainen isosiskon rooli ryhmässä”, Närvä kertoo.

Katse lapsen vahvuuksiin

Närvä on aiemmin huolehtinut tarkasti siitä, että lapsen asiat hoituvat tietyllä tavalla joka paikassa, myös koulussa. Oma opettajatausta on ehkä vaikuttanut asiaan. Nyt mukaan on tullut kuitenkin armollisuutta ja luottamusta siihen, että koulussa kyllä osataan toimia oikein. Huolta herättää kuitenkin edelleen se, että päivät tuntuvat olevan lapselle raskaita.

“Mietin, voisiko kuormittavuutta vähentää vielä jotenkin. Tärkeimpänä pidän sitä, että koulussa opittaisiin sosiaalisia taitoja, porukassa olemista, yhdessä leikkimistä, kaverin kanssa juttelemista, vuoron odottamista, kellonaikoja. Kaikki oppikirja- ja nippelitieto on vain plussaa, ainakin vielä tässä vaiheessa.”

Erityisesti Närvä korostaa sitä, että kouluissa nähtäisiin lapsen omat vahvuudet kaikista haasteista huolimatta.

“Toivoisin, että nähtäisiin sinne diagnoosin taakse, minkälainen lapsi siellä oikeasti on ja panostettaisiin lapsen vahvuuksien avulla oppimiseen.”