Pia Rendic haluaa jakaa tietoa kehityksellisestä kielihäiriöstä
Uutuuskirja tutustuttaa kehitykselliseen kielihäiriöön Pian Romeo-pojan tarinan ja tutkimustiedon kautta.
Neljän lapsen kokemuksella Pia Rendic tiesi jo synnytyssairaalassa, että kaikki ei ollut hyvin. Viides lapsi, Romeo, saattoi muun muassa nielaista oman kielensä ja saada tukehtumiskohtauksia. Romeon ensimmäiset neljä kuukautta perhe vietti tiiviisti sairaalassa. Romeota tutkittiin paljon, ja hän sai erilaisia diagnooseja.
”Äitinä olin tietysti jatkuvasti hyvin huolestunut”, Pia kertoo.
Suurperheen arki alkoi onneksi rauhoittua, kun Romeo pääsi kotiin. Muun muassa lastentarhanopettajan koulutuksen saanut Pia huomasi kuitenkin nopeasti, että Romeon kielellinen kehitys ei edennyt normaalisti.
”Hän ei jokellellut samalla tavalla kuin vanhemmat lapseni, eikä meillä ollut mitään ääneen liittyvää vuorovaikutusta.”
Kun Romeo oli kaksivuotias, hän ei ollut vieläkään sanonut ainuttakaan sanaa. Rendicit asuivat siinä vaiheessa töiden takia Kyproksella. Suomessa käynnin yhteydessä Pia päätti kuitenkin viedä Romeon yksityislääkärille, joka lähetti tämän heti jatkotutkimuksiin Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Eri tutkimusten jälkeen Romeolla todettiin kehityksellinen kielihäiriö. Puheen tuottaminen oli selvästi keskitasoa jäljessä.
”Diagnoosin saaminen oli suuri helpotus, sillä olin jo pitkään tiennyt, että Romeon kehitys ei ollut normaalia.”
Paljon kysymyksiä
Hieman myöhemmin Pia huomasi, että hänen mielessään vilisi jatkuvasti erilaisia kysymyksiä. Oppisiko Romeo koskaan puhumaan? Pystyisikö hän käymään koulua ja opiskelemaan? Saisiko hän ystäviä? Vaikka ilo viidennestä lapsesta oli suuri, hänen mielensä täytti samalla valtava huoli pojan tulevaisuudesta.
Pian mies Rene suhtautui asiaan käytännöllisemmin. IT-alalla työskentelevä mies muun muassa mietti, millaisista apuvälineistä Romeo voisi saada apua arkeensa ja kommunikointiinsa.
”Alkuvaiheessa suhtauduimme hyvin eri tavoin kehitykselliseen kielihäiriöön. Renen tyyneys rauhoitti myös minua”, Pia kertoo.
Pia lähti etsimään kehityksellisestä kielihäiriöstä lisää tietoa. Kun Romeo ei pystynyt puhumalla ilmaisemaan omia tunteitaan ja tarpeitaan, turhautuminen purkautui usein itkuna ja kiukutteluna. Erityislapsen kanssa kommunikointi haastoi koko perhettä, ja Pia halusi löytää tilanteeseen käytännön ratkaisuja.
Pia alkoi muun muassa opiskella etänä tukiviittomia. Ne hän opetti heti Romeolle. Lisäksi he ottivat apuun kuvakortit ja kommunikaatiokansion.
”Tukiviittomat ja apuvälineet auttoivat meitä kommunikoimaan keskenämme. Vähitellen Romeo alkoi oppia myös ilmaisemaan itseään sanoilla.”
Inspiraatiota erityiskoulusta
Kolme vuotta sitten Rene sai työpaikan Liechtensteinista, jolloin koko Rendicin perhe muutti Itä-Sveitsiin. Nykyään Romeo on kuusivuotias, ja hän käy erityiskoulua, joka sijaitsee myös Liechtensteinin puolella. Piasta on suuri etu, että erityiskoulussa myös Romeon kaikilla luokkakavereilla on kehityksellinen kielihäiriö. Poika on saanut koulusta hyviä ystäviä.
”Tavallisella koululuokalla Romeota lytättäisiin varmasti. Erityisluokalla hän taas uskaltaa ilmaista itseään rohkeasti, mikä on selvästi parantanut hänen itsetuntoaan.”
Romeon kielelliset taidot ovat parantuneet paljon. Suomea hän puhuu jo hyvin, mutta hänen sanavarastonsa ei ole kovin laaja, eikä hän osaa taivuttaa sanoja tai laittaa useita lauseita peräkkäin. Saksaa Romeo taas ymmärtää mutta puhuu vielä hyvin heikosti.
”On kuitenkin valtavan hieno saavutus, että Romeosta on jo kuusivuotiaana tullut kaksikielinen. Kielelliseen kehityshäiriöön perehtyneet asiantuntijat varoittivat aikoinaan, että hän ei ehkä koskaan oppisi puhumaan ollenkaan.”
Kokemuksista tietokirja
Vuosi sitten Pia sai ajatuksen kirjoittaa kehityksellisestä kielihäiriöstä kirjan lapsille, vanhemmille ja kasvatusalan ammattilaisille. Tarinallinen tietokirja Poika joka ei osannut puhua (Päivä Osakeyhtiö) julkaistiin viime kesänä. Perheen vanhin tytär, Regia Rendic, on tehnyt kirjan kuvituksen.
Kirjassa kerrotaan rinnakkain Romeon tarinaa ja tutkimustietoa kehityksellisestä kielihäiriöstä. Pia toivoo, että kirjan myötä sekä lapset että aikuiset oppisivat ymmärtämään ihmisten erilaisuutta entistä paremmin. Ulkopuoliset saattavat helposti leimata erityislapset huonosti kasvatetuiksi, jos nämä huutavat tai kiukuttelevat.
”Yleensä käyttäytyminen johtuu lapsen kokemasta turhautumisesta, kun hän ei pysty ilmaisemaan itseään niin, että muut ymmärtäisivät. Lapsi ei siis tahallaan käyttäydy huonosti.”
Pia haluaa myös kannustaa vanhempia nauttimaan vanhemmuudesta. Vaikka elämä erityislapsen kanssa voi olla kuormittavaa, se voi myös olla aivan yhtä rikasta ja antoisaa kuin muidenkin lasten kanssa.
”Tärkeää on tiedostaa lapsen hyvät puolet ja nauttia niistä.”
Pia Rendic on Sveitsissä asuva pappi, kasvatustieteilijä, terapeutti, tietokirjailija ja väitöskirjatutkija. Hän on aikaisemmin kirjoittanut useita aikuisille suunnattuja tietokirjoja.
