Positiivinen asenne kantaa
Pulkkisten viisilapsisessa perheessä asioita ei oteta turhan vakavasti. "Elämässä eteen tulevia asioita ei voi aina valita, mutta oman asenteen voi. Synkistely ei hyödytä mitään", Toni-isä sanoo.
Rosa ja Taru ovat vanhempien mukaan tiivis parivaljakko ja toistensa suurin tuki ja turva.
Tarun koulu on alkanut sujua hyvin pienessä koulussa. Yksivuotiaalla Katrilla ei näy vielä merkkejä kielellisistä pulmista.
Kiehtovaa salapoliisityötä
Perheen vanhemmat kuvailevat muodostavansa kaksin hyvän tiimin, jossa toista autetaan parhaan mukaan. Kumpikin vastaa niistä asioista, jotka sujuvat itseltä luontevammin.
”Minulle kaikki kirjalliset työt tuottavat tuskaa, joten Suvi huolehtii meillä esimerkiksi kaikenlaisista hakemuksista”, Toni sanoo.
Suvi taas kehuu puolisonsa toimeliaisuutta ja kekseliäisyyttä.
”Minä olen kotikissa, mutta Tonilla riittää energiaa ja ideoita. Hän saattaa ihan yhtäkkiä hoksata, että lähdetäänpä vaikka metsäretkelle koko porukka”, Suvi mainitsee.
Pariskunta myös pyrkii aktiivisesti hakemaan vertaistukea ja tietoa erityislasten vanhemmuudesta. He ovat osallistuneet muun muassa Ihmeelliset vuodet -koulutukseen, jossa otetaan käyttöön uusia kasvatuksellisia keinoja.
Suvin mukaan molemmat vanhemmat ovat kiinnostuneita oppimaan uusia asioita lapsistaan ja näiden ominaisuuksista. Esimerkiksi kuvien ja tukiviittomien harjoittelu on ollut hänen mielestään oikein palkitsevaa.
”Lapsien erityisyyteen voi yrittää suhtautua uteliaasti eikä lannistuneesti. Itse ainakin tykkään välillä ottaa kynän ja paperia ja pähkiä oikein kunnolla, mistä jokin arjen ongelma voisi johtua. Siinä saattaa vaikka keksiä, että lapsen pissavahinkohan tulee aina tietynlaisen stressaavan tilanteen jälkeen”, Suvi kuvailee.
Hänen mukaansa parhaimmillaan perheen raskaidenkin asioiden ratkominen on kiehtovaa ajatustyötä.
”Väillä tunnen itseni ihan salapoliisiksi.”
Kuvat: Krista Luoma
