”Sain kokemuksen, miltä tuntuu olla onnellinen”

Kun viisikymppisen Katri Pekkalan rajut oireet eivät helpottuneet estrogeenihoidolla, työterveyslääkäri oivalsi, että taustalla oli pakko olla muutakin kuin vaihdevuodet. Lopulta adhd-lääkitys paransi elämänlaatua enemmän kuin Katri oli uskaltanut toivoa.

”Mitä ihmettä, milloin elämästä tuli pelkkää kärsimystä? Mihin katosivat kaikki valopilkut?” Katri Pekkala mietti reilut kymmenen vuotta sitten.

Katri oli koko elämänsä ajan kärsinyt muun muassa keskittymisvaikeuksista, unohtelusta, aivosumusta, ajanhallinnan haasteista, tunne-elämän epävakaudesta, ärtyneisyydestä, yleisestä ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Joskus 45 ikävuoden tienoilla oireet alkoivat kuitenkin voimistua nopeasti. Niiden lisäksi hän alkoi saada voimakkaita nivelkipuja, jotka haittasivat nukkumista. Katrilla oli jo aikaisemmin diagnosoitu masennus, mutta masennuslääkkeistä ei ollut koskaan tuntunut olevan kunnolla apua.

”Ihmettelin, mitä minulle oikein oli tapahtumassa. Elämässäni ei tuntunut olevan enää mitään hyvää.”

Katri varasi ajan työterveyslääkärille, joka sattui onneksi olemaan ortopedi. Lääkäri totesi heti, että Katrilla oli vaikea nivelrikko, joka vaati tekonivelen asennusta molempiin lonkkiin. Leikkauksen jälkeen Katri ehti hetken toivoa, että kaikki oireet olisivat johtuneet vain nivelrikosta.

”Toivuin leikkauksesta hyvin ja pääsin lonkkakivusta ja pahimmasta unettomuudesta eroon. Kaikki muut oireet kuitenkin jäivät.”
Katri oli jälleen ihmeissään.

Lääkäri teki yllättävän ehdotuksen

Vuotta myöhemmin kun Katri oli 53-vuotias, hän päätti varata ajan gynekologille. Hänen kuukautisensa olivat siinä vaiheessa loppuneet jo kokonaan, ja hän oli jo jonkin aikaa kärsinyt kuumista aalloista.

”Gynekologin mukaan oli selvää, että kärsin vaihdevuosioireista. Hän määräsi minulle estrogeenihoidon.”

Jälleen Katri ehti toivoa hetken, että loput oireet vihdoin häviäisivät. Pian hoidon aloittamisen jälkeen Katrin kuumat aallot loppuivatkin ja yöhikoilu ja univaikeudet helpottuivat. Kaikki muut oireet olivat kuitenkin vielä tallella. Hän oli edelleen hyvin uupunut, ja hän kärsi jatkuvasti valtavasta riittämättömyyden tunteesta.

”Paine pärjätä oli niin kova, että saatoin milloin tahansa kesken työpalaverin purskahtaa itkuun.”

Kolme vuotta sitten Katrin akut olivat niin tyhjät, etteivät ne latautuneet kunnolla edes kesäloman aikana. Hänestä tuntui, ettei hän yksinkertaisesti selviäisi edessä olevasta syyslukukaudesta digi- ja viestintäopettajana Kainuun opistossa. Katri varasi jälleen ajan työterveyslääkärille.
”Itse ajattelin siinä vaiheessa, että kyse oli uusiutuneesta masennuksesta ja aioin pyytää ennakoivasti masennuslääkitystä.”

Lääkäri kuunteli Katrin tarinan tarkkaavaisesti ja kyseli paljon yksityiskohtia koko hänen elämänhistoriastaan. Katri kertoi avoimesti elämässään olleista monista vastoinkäymisistä. Hän ei ollut aikoinaan saanut tehtyä gradua loppuun, minkä takia tutkinto oli jäänyt suorittamatta. Työpaikat olivat vaihtuneet elämän aikana monta kertaa, ja myös monet ihmissuhteet olivat tulleet ja menneet. Toiveistaan huolimatta hänellä oli ollut vaikeuksia rakentaa pysyviä asioita elämäänsä. Lisäksi hänellä oli ollut monia henkisiä romahduksia ja masentuneisuutta.

Lopulta lääkäri totesi, että kyse saattaisi olla adhd:sta ja ehdotti, että asiaa lähdettäisiin tutkimaan.

”Vastasin heti myöntävästi”, Katri kertoo.

Vihdoinkin adhd-tutkimuksiin

Työterveyshuollon adhd-tutkimuksissa vierähti reilu vuosi. Niiden aikana Katri alkoi itse etsiä lisää tietoa adhd:sta. Oireet tuntuivat kuvailevan häntä lähes täydellisesti.

”Siinä vaiheessa tunsin, että jo tiedon saaminen auttoi minua todella paljon ymmärtämään omaa elämääni.”

Kun tutkimustulos vihdoin tuli, se ei yllättänyt Katria enää ollenkaan. Hän oli saanut yhtä pistettä vaille täydet pisteet.

Työterveyslääkäri päätti lähettää Katrin vielä tarkempiin adhd-tutkimuksiin Kajaanin psykiatriselle poliklinikalle, jotta Katri saisi julkisesta terveydenhuollosta virallisen diagnoosin.

Kun tutkimukset kaksi vuotta sitten joulukuussa valmistuivat, psykiatri totesi Katrille, että yhtä selkeää tapausta hän oli tavannut vain harvoin elämässään.

”Olin saanut tutkimuksissa täydet adhd-pisteet.”

Katrille alettiin etsiä sopivaa lääkitystä, ja sen kanssa hänellä oli onnea mukana. Jo heti ensimmäinen lääke tuntui sopivalta, eikä Katrin tarvinnut koskaan kokeilla muita lääkkeitä. Pian koko elämän ajan vaivanneet ja vaihdevuosien aikana voimistuneet oireet olivat vihdoin lieventyneet tai kokonaan poissa.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kokemuksen, miltä tuntuu olla onnellinen.”

Facebookin vertaistukiryhmät tarjoavat apua

Katri toivoo, että sekä naisten adhd:sta että vaihdevuosista alettaisiin puhua avoimemmin. Koska molempiin kuuluu samankaltaisia oireita, esivaihdevuosi-iässä alkavat muutokset voivat romahduttaa adhd-oireisen naisen terveyden kokonaan. Varsinkaan silloin, jos nainen ei itse ymmärrä, mistä on kyse, työkyky voi olla todella vaarassa.

”Tietyllä tavalla oli onni, että vaihdevuosioireeni pahenivat niin paljon, että lähdin hakemaan niihin apua. Jos en olisi mennyt lääkäriin, en olisi ehkä koskaan päätynyt myöskään adhd-tutkimuksiin. Olisin vain ollut ahdistunut loppuelämäni.”

Katri itse ei jättäisi adhd-lääkitystä tai estrogeenihoitoa enää mistään hinnasta pois. Ne ovat tuoneet hänen elämäänsä selkeyttä, tyyneyttä ja hyvää oloa. Lisäksi hän on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota elämäntapoihinsa. Unirytmin säännöllistäminen on tuonut paljon energiaa ja virkeyttä.

”Menen nukkumaan joka päivä iltayhdeksän ja -kymmenen välillä. Pyrin nukkumaan noin kahdeksan tuntia. Ilman kunnon yöunia en jaksaisi päivällä töissä.”

Lisäksi Katri on vähentänyt sokerin ja muiden nopeiden hiilihydraattien syöntiä. Kun verensokeri pysyy tasaisempana, jaksaa myös arkisia askareita paremmin.

Tukea ja kannustusta Katri on saanut Facebookin vertaistukiryhmistä. Hän on liittynyt sekä adhd- että vaihdevuosiryhmään. Erityisesti vaihdevuosiryhmässä häntä ilahduttaa naisten välinen solidaarisuus.

”Vaihdevuosiryhmässä on sellainen henki, että hei, me siskot olemme kaikki samassa veneessä. Monille someryhmille tyypillinen ilkeily puuttuu kokonaan.”

Haaveena löytää mukava kommuuni

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet Katrin elämän parhaita vuosia. Kun arki aikaisemmin oli jatkuvaa selviytymistaistelua, nykyään asiat sujuvat paljon helpommin. Muun muassa ihmissuhteet ovat rauhoittuneet ja tasapainottuneet.

”Ennen diagnoosia ja lääkitystä minulla oli olo, että muut ihmiset eivät oikein jaksaneet minua. Minulla oli tapana puhua liikaa, ja möläyttelin asioita liian suoraan.”

Nykyään Katri tuntee olevansa aivan tavallinen ihminen, jonka aivot vain sattuvat olemaan hieman eri tavalla viritetty kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä.

”Koen, että olen kiva ihminen, jonka on helppo tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.”

Ensimmäistä kertaa elämässään Katri uskaltaa myös unelmoida ja suunnitella tulevaisuutta. Kun eläkkeelle pääsy muutaman vuoden päästä koittaa, hän toivoo pystyvänsä matkustamaan ja saamaan uusia ystäviä. Perheettömänä hänestä olisi myös mukavaa löytää jokin eläkeläisten kommuuni, jossa arkea voisi jakaa muiden kanssa.

”Olen sosiaalinen ja tykkään siitä, että ympärilläni on muita ihmisiä.”