Työn ja mielenterveyden kaksisuuntainen suhde

Mielenterveys kulkee mukanamme kaikkialle sekä hyvinä että huonoina päivinä. Suuri osa työikäisen ajasta kuluu usein työn parissa ja siksi työ onkin keskeinen mielenterveyttä määrittävä tekijä. Työ ja työolot voivat sekä vahvistaa että haastaa mielenterveyttämme. Tarkastellaanpa tätä kaksisuuntaista ja moniulotteista työn ja mielenterveyden yhteyttä tarkemmin.

Työ mielenterveyttä vahvistamassa

Mielenterveys tukee työntekoa ja toisaalta työ vahvistaa mielenterveyttämme, kun työn voimavaratekijät ja työolot ovat kunnossa. Ihmisen on usein mahdollista kukoistaa juuri työn kautta – kokea työn imua ja merkityksellisyyttä. Moni pääsee työssä käyttämään kykyjään, kehittämään osaamistaan ja työskentelemään itselle tärkeiden asioiden parissa.

Tutkimuksissa onkin todettu, että kun työnteko ylläpitää ja vahvistaa pystyvyyden ja hallinnan tunnettamme, se myös vahvistaa mielemme hyvinvointia. Työ takaa monelle taloudellisen turvan, mikä myös vahvistaa pystyvyyden tunnettamme ja mielenterveyttämme.

Myös reilu kohtelu ja yhteisöllisyys työssä ovat tutkimusten mukaan mielen hyvinvointia edistäviä tekijöitä. Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön, ja koska moni työikäisistä viettää valtaosan valveillaoloajastaan työn parissa, toteutuu suuri osa sosiaalisista kontakteista työn kautta.

Monelle työyhteisöstä tuleekin emotionaalisesti tärkeä ja merkityksellinen yhteisö, johon kuuluminen vahvistaa mielenterveyttä. Yhdessä työskentely on usein innostavaa ja voimaannuttavaa.

Mukavakin työ kuormittaa, ja ihminen tarvitsee palautumista myös työpäivän aikana – ei vain vapaa-ajalla ja lomilla. Mielenterveyttä vahvistavassa työssä onkin tilaa myös palautumiselle. Kalenterissa on riittävästi huokoisuutta, työmäärä on sopiva, pienten työpäivän aikaisten palauttavien taukojen pitäminen on mahdollista ja tarvittaessa myös sosiaalista tukea on saatavilla.

Kun työ uuvuttaa

Joskus mielenterveyden pulmat heikentävät työkykyä. Joskus taas työssä on voimavaroihin ja palautumiseen nähden liikaa kuormitustekijöitä. Tällöin työ saattaa uuvuttaa ja haastaa mielenterveyttämme. Nykypäivänä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden yleisimmäksi syyksi ovatkin nousseet mielenterveyden haasteet.

Nykyihminen toimii biologisesti samanlaisilla aivoilla kuin kivikautinen ihminen, mutta yhteiskunta ja sen myötä työnteko ovat muuttuneet dramaattisesti. Nykyinen työelämä on täynnä muutoksia ja monenlaisia vaatimuksia. Ihmisen aivot ja mieli eivät oikein tahdo pysyä tässä muutosvauhdissa mukana eivätkä välttämättä pysty kaikkiin vaatimuksiin vastaamaan.

Nykypäivän työssä kuormittavat tutkimusten mukaan erityisesti kognitiiviset eli tiedonkäsittelyyn kohdistuvat tekijät. Työssä saattaa olla paljon hektisyyttä, informaatiotulvaa, monitekemistä, keskeytyksiä ja muita häiriötekijöitä. Liiallinen kognitiivinen tai muu kuormitus voi pitkittyessään uuvuttaa, ajaa sairauslomalle ja pahimmillaan viedä jopa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Myös sosiaaliset kuormitustekijät, kuten epäreilu kohtelu, kokemus yhteisön ulkopuolelle jäämisestä tai liian vähäinen palaute voivat haastaa mielenterveyttämme.

Työ ja neurokehitykselliset poikkeavuudet

Sekä työn voimavara- että kuormitustekijät saattavat korostua neurokirjolla olevilla. Työ saattaa tuntua erityisen merkitykselliseltä sekä vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja itsetuntoa huomattavasti.

Työ rytmittää mukavasti arkea, lempeästi pakottaa ehkä lähtemään kotoa liikkeelle ja aikaansaa hyvinvointimme kannalta tärkeää eustressiä eli positiivista stressiä. Nämä mielenterveyttä vahvistavat tekijät saattavat olla ensiarvoisen tärkeitä erityisesti neurokirjolla oleville.

”Erilaiset aivot” ovat usein vahvuus työelämässä. Luovuus, tehokkuus ja työn imu saattavat kukoistaa. Työn kautta tulevat onnistumisen kokemukset vahvistavat meidän kaikkien mielenterveyttä, ja neurokirjolla oleville ne voivat olla korvaamattoman tärkeitä.

Näin varsinkin silloin, jos taustalla on vaikkapa useita opintojen keskeytymisiä, epäonnistuneita työnhakuyrityksiä tai lyhyeksi jääneitä työsuhteita. Tällaiset takaiskut ovat valitettavan yleisiä henkilöillä, joilla on adhd tai muu neurokehityksellinen poikkeama, ja ne voivat heikentää itsevarmuutta ja mielenterveyttä merkittävästi.

Toisaalta työ saattaa aiheuttaa erityistä kuormitusta neurokehityksellisesti poikkeaville aivoille. Kun tiedonkäsittelyprosessit ovat jo lähtökohtaisesti erilaiset, niin työelämän kovat vaatimukset, jatkuvat muutokset ja vaikkapa sosiaalinen kanssakäyminen voivat kuormittaa entisestään. Epäonnistumiset puolestaan saattavat aiheuttaa tavanomaista suurempia kolhuja itsetunnolle.

Työ mielenterveyden voimavaraksi

Työn ja mielenterveyden välinen suhde on moniulotteinen ja kaksisuuntainen. Mielenterveys luo tärkeää pohjaa työkyvyllemme, ja toisaalta työolot voivat joko vahvistaa tai heikentää mielenterveyttämme.

Työyhteisöjen on tärkeä tunnistaa tämä yhteys ja luoda sellaisia arjen rakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät työntekijöiden mielen hyvinvointia. Mielenterveyden kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että jokainen työikäinen saisi olla osallisena inhimillisessä ja mieliystävällisessä työelämässä.

Sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna mieliystävällisyys, monimuotoisuus sekä osa- ja täsmätyökykyiset tulisi huomioida nykyistä kattavammin työelämässä. Tässä voittaisivat niin yksilöt, yhteisöt kuin yhteiskuntakin.

Yksilöiden mielenterveys vahvistuisi, työyhteisöjen resilienssi eli muutosjoustavuus ja kustannustehokkuus kasvaisivat. Lisäksi yhteiskunnan menot pienenisivät vähentyneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden myötä merkittävästi.

Työ ja mielenterveys tarvitsevat toinen toistaan.