Tyttöjen adhd näkyväksi kouluarkeen sijoittuvassa lastenkirjassa
Oululainen opettajakaksikko Elsa-Maija Savolainen ja Anni Lehmusniemi kokevat, että tyttöjen adhd on esillä liian vähän, joten he päättivät kirjoittaa aiheesta lastenkirjan Emmi-Lotta ja ikiliikkuja.
Kirja kertoo kolmosluokkaa aloittavasta Emmi-Lotasta, jolla on erittäin vilkas mielikuvitus. Hänen päänsä sisällä ei ole koskaan hiljaista hetkeä, vaan siellä on lauluja, runoja, elokuvia ja kirjallisuussitaatteja. Emmi-Lotta kokee voivansa olla oma itsensä puumajassa, jonka hän on rakentanut yhdessä parhaan ystävänsä Niilon kanssa, mutta koulussa pitää tsempata ja olla ”koulu-Lotta”.
”Emmi-Lotta on tottunut opettajien ja vanhempien vaatimuksiin. Hän on opetellut toimimaan aistiensa kautta niin, että hänen täytyy koko ajan olla valppaana. Silti hän kokee tekevänsä asioita väärin”, Lehmusniemi kuvailee.
Koulussa Emmi-Lotan on haastava keskittyä varsinkin silloin, jos oppitunnin aihe ei kiinnosta häntä. Silloin katse saattaa lähteä hyttysen mukaan ja keskittyminen menee kokonaan siihen. Arjessa häntä auttavat lyhyet ja selkeät ohjeet, joiden mukaan toimia.
Ensin täytyy mennä huonosti, ennen kuin voi mennä hyvin
Emmi-Lotan tarina on vain yksi esimerkki siitä, millaista arkea adhd-oireinen tyttö tai ylipäätään lapsi saattaa elää. Joukossa on sosiaalisia, tilanteisiin nopeasti reagoivia lapsia, mutta myös sisäänpäin kääntyneempiä haaveilijoita. On kuitenkin yksi ilmiö, jonka Elsa-Maija Savolainen ja Anni Lehmusniemi ovat huomanneet korostuvan koulumaailmassa erityisesti adhd-oireisten tyttöjen kohdalla.
”Erityisesti syy siihen, miksi tyttöjen adhd saattaa jäädä huomioimatta, on se, että lapsi useimmiten pärjää koulussa hyvin”, mainitsee Lehmusniemi.
Toisinaan adhd saattaa jäädä lapselta tutkimatta, jos koulunkäynnissä ei ilmene merkittäviä ongelmia.
”Ylipäätään kaikkien neurokirjolla olevien lasten kohdalla näkyy epäkohtana se, että ensin täytyy mennä huonosti, ennen kuin saa tukea kasvuun ja olemiseen. Vasta sitten lähdetään tutkimaan, kun ilmenee ääripään ongelmia”, Savolainen huomauttaa.
Samaistumisen kokemukset ovat tärkeitä
Emmi-Lotta ja ikiliikkuja -kirja on saanut osakseen paljon positiivista palautetta, mikä on vahvistanut Savolaisen ja Lehmusniemen tunteita siitä, että aihe on tärkeä ja kaivattu.
”Olemme saaneet lämpimän vastaanoton koulukierroksilla 1–4-luokkalaisille. Lapset toivat innoissaan esiin omia samaistumiskokemuksiaan”, Lehmusniemi kertoo.
Savolaisen mukaan se, että jo lapsuudessa kokisi ymmärretyksi tulemisen tunteen saattaa olla ehkäisevänä tekijänä sille, että myöhemmin elämässä joutuisi kärsimään mielenterveydellisesti.
”Ajatukset voivat helposti kulkea siihen, että koetaan vian olevan itsessä ympäröivien rakenteiden sijaan.”
Kaikki lapset ovat tervetulleita kouluun
Vaikka kyseessä on lapsille suunnattu kirja, sisältää se tarinan kautta tärkeitä ohjeita myös aikuisille.
”Se joustaa ja mukautuu, joka pystyy, eli aikuinen. Lapsen ei tulisi joutua muuttamaan itseään”, Savolainen toteaa.
Opettajakaksikon mielestä yhteistyö koulun ja kodin välillä on ensisijaisen tärkeää. Rutiinien mukaan toimiminen kummassakin ympäristössä tukee usein lapsen arkea.
”On myös tärkeää, että adhd-oireiset lapset oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Monesti adhd-oireiset lapset ovat tottuneet siihen, että tekivätpä he mitä tahansa, aina tulee palautetta, joka usein on vieläpä negatiivista”, Lehmusniemi lisää.
Savolainen mainitsee, että vanhemmat joutuvat usein pelkäämään, ottaako koulu vastaan heidän lapsensa sellaisena kuin hän on. ”Kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä. Kaikkien lasten pitäisi olla tervetulleita kouluun.”
Kirjasarjan toinen osa Emmi-Lotta ja kadonnut opettaja ilmestyy 25.11.2024. Siinä Emmi-Lotta aloittaa neljännen luokan. Teema kirjassa on pääasiallisesti maskaaminen.
